Elämässä on tärkeintä tulla sellaiseksi, joka olet (The most important thing in life is to become who you really are)
Se mikä on sisälläsi, sitä ei voi loputtomasti sivuuttaa tekemättä itselleen vahinkoa. Tässä elämässä on tärkeintä tulla sellaiseksi, joka olet. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin olet, eikä sellaisena kuin muut haluaisivat tai toivoisivat sinun olevan. Jotkut kapinoivat heti, jotkut kypsyvät hitaasti ja ihmettelevät kauan, mikä ihme kengässä hiertää. Jotkut eivät kenties halua tai osaa katsoa syvälle sieluunsa koskaan, vaan tyytyvät siihen elämäänsä, jossa ovat. Kukin tyylillään. Minä sitten kuulun niihin, jotka ihmettelevät ja etsivät kauan, välillä eksyksissä. Minun sielussani asuu suru ja kaiho. Se on asunut siellä ihan pienestä tytöstä asti. Se on erottanut minut muista ja estänyt minua antautumasta kokonaan kenellekään. Kirjoitin teininä päiväkirjani takakanteen: ”Kukaan ei saa minua kokonaan en edes minä itse vaikka kuinka monta kesää tulisi ja menisi” Ja nyt, kun vuosikymmenet ovat kuluneet, alan vähitellen ymmärtää. Haluaisin istua Portugalin rannalla, katsoa valtamerta ja kuunnella fadoa, tuota mystisen kaunista musiikkia, joka resonoi sielussani. Ja katsoa kauas. Ja kaihota.
Vesi (Water)
Vettä on kaikkialla, ilman sitä meitä ei edes olisi. Se on tuonut elämän planeetallemme. Vesi on elämän symboli. Mutta se on myös muutoksen ja joustavuuden elementti. Se ei vastusta, vaan antautuu olosuhteille ja muodolle. Näin se voi jatkaa kulkuaan ikuisesti muuttuen ja vaeltaen paikasta toiseen. Vesi voi olla pehmeä ja suloinen syli, mutta se voi murtaa sinnikkyydellään vahvimmankin vastuksen. Vesi voi antaa elämän, mutta se voi myös ottaa sen pois. Veden merkitys on jotain, mitä olemme unohtaneet. Meidän on todellakin syytä pitää osaltamme huolta siitä, ettemme haaskaa ja pilaa elämämme tärkeintä ja maailmankaikkeuden harvinaisinta elementtiä.
MITÄ PUUT OPETTAVAT (What the trees teach)
Emme tiedä puista paljoakaan. Ne ovat hiljaa paikoillaan eivätkä kerro, joudumme itse arvioimaan niiden tehtävän maan päällä. Ne ovat kuin avaruus, josta emme myöskään tiedä. Olemme vain ihmisiä. Jos puulta kysyy, joudut kasvamaan itse. Puu peilaa sinulle oman kuvan, mikäli haluat katsoa. Monet puut eläisivät vanhoiksi. Ihminen on ottanut oikeuden kaataa puun omiin tarpeisiinsa, kysymättä puulta. Puut osaavat puhua maapallon kielellä. Kielellä, jota ihmiset eivät osaa, tai ehkä joku osaa, mutta typerät nauravat heille, eivätkä he halua kertoa osaavansa maapallon kieltä. Puilla on kyllä asiaa ja ihmisen olisi syytä opetella ymmärtämään puiden kieltä!
Taikalaatikko (The magic box)
Laittaisin laatikkoon neitoperhosen silmän keisarinviitan rohkean värin ritariperhosen majesteettisen liidon Laittaisin laatikkoon mustarastaan haikean laulun huuhkajan öisen huokailun kuikan kaikuvan kutsun Laittaisin laatikkoon keväisen konserton oksistossa yltäkylläisen elämän ryöpyn kun kaikki heräävät auringon valoon Laittaisin laatikkoon iltaruskon ja auringonlaskun tyynen järven selän horisonttiin katoavan soutajan Kun katson laatikkoani se on koristeltu vuokoin, kelloin ja kakkaroin sitä vartioisi toukohärkä sinihohteisena sieltä lähtevät siipat lyhyelle yölennolleen Kun sitä katson muistan mistä tulen missä olen ja minne menen ja mikä on tärkeää