Matka (The journey) Lapsena lähdin reissuun. Matkustin huumemaailmaan. Alku maailmassa oli viihdyttävä, jännittävä, jopa siisti. Mutta sitten. Matka muuttui ikäväksi, pikkuhiljaa huomaamattani. Tapahtui asioita, joita en olisi halunnut. Ja kun halusin kääntyä takaisin, palata kotiin, en päässyt enää takaisin. Oli siis mentävä eteenpäin. Ja kohdattava paljon pahaa, välillä helpotuksen tuulet puhalsivat, kun viekkarit väistyivät pois. Joskus, liiankin usein olin niin pihalla, että muistojen tilalla on vain tyhjää. Välillä matka meinasi loppua ennen aikojaan, joskus yritin tahallani lopettaa matkan, kuolla jo pois, joskus taas joku toinen yritti väkivaltaisesti päättää matkani, joka oli pelkkää tuhoa ja turmelusta. Matkan aikana moni kuoli, jätti oman matkansa kesken. Toisten matka lopetettiin väkisin. Silloin mietin, että miksi minun matkani ei pääty, vaikka kuinka yritin. Toisilla se kävi niin helposti, jos niin voi sanoa. Matkan aikana tein paljon pahaa, myös minulle tehtiin pahaa. Loppua ei näkynyt, ei toivoa, ei auttajaa. Matkani sai minut epätoivon valtaan. Eikö minua voi auttaa? Niin lääkäri väitti, että olen toivoton tapaus, jota ei voi auttaa. Silloin luulin, että lääkäri olivat oikeassa, joten uskoin sen itsekin. Siksi halusin päättää matkani epätoivoisesti, halusin vain kuolla. Mutta sitten jokin alkoi muuttua. Vähä vähältä alkoi näyttää siltä, että ehkä tästä selvitään. Kun sain oikean avun, asiat alkoivat muuttua. Sain matkani päätökseen, tuon tuhoisan matkan huumehelvettiin. Ja uusi matka alkoi, matka uuteen elämään. Pikkuhiljaa tajusin, ettei tuo tuhoisa matkani ollut turha. Siitä seurasi myös paljon hyvää Ja ehkä sen matkan tarkoitus oli oikean avun löytäminen. Siitä voi olla apua myös toisille, jotka samaan paikkaan matkustavat. Sieltä voi selvitä se toivottominkin tapaus, kun löytää oikean avun siihen, mikä sai matkalle alunperinkin lähtemään. Minulla se oli hoitamaton ADHD helvetti pääni sisällä. Jollakin se on joku muu, mutta hyvin monella sama. Runo pimeydestä (A poem about darkness) Pimeydessähän on puolensa, saa olla toisilta suojassa. Pimeydessä olen turvassa, suojaisassa piilopaikassa, jota muut eivät huomaa. Siellä saan tarvitsemaani suojaa. Näen itse sieltä hyvin, mut mua toiset eivät näe/huomaa. Se on salainen piilopaikkani mun, jota kukaan ei uskoisi olevan olemassakaan. Mulla on oma pimeyden piilopaikka Suojaisa, turvallinen salainen paikka. Oikeus olla minä (The right to be me) Olen vain minä. Arvokas. Jumalan luoma persoona, jota kukaan ei saa sortaa. Olen lahjakas, synnyin varmaankin taiteilijaksi, vaikka ennen sitä olinkin narkkari. Olen monilahjakkuus, ”multitalentti”, ja kiitollinen siitä. Luonteeltani olen luonnonlapsi, innokas söpöstelijä. Intoni on ihmeellistä ja siitä on iloa ja hyötyä toisillekin. Rakastan Jeesusta, rakastan hänen luomaansa luontoa. Vieläkin kaikki on niin uutta, koko elämä on ihmeellinen lahja, jokaiselle annettu. Myös minulle. En ole huono, en ole arvoton, vaikka menneisyyteni onkin mitä on. Vaikka olen melkein narkannut itseni hengiltä, tehnyt paljon pahaa, kokenut väkivaltaa eri muodoissaan: ne asiat eivät tee minusta huonoa. Jos minun kaltaiseni toivoton tapaus voi selvitä huumehelvetistä, niin kyllä voi kuka tahansa muukin. Usko Jeesukseen vapautti minut syntieni lastista. Jeesus pelasti minut varmalta kuolemalta, antoi uuden elämän minulle, JOKA EN MITÄÄN OLE, niin eiköhän se ole päivänselvää, että minullakin on oikeus olla minä. Kaikesta huolimatta. Masennus (Depression) Masennus. Jokasyksyinen riesa. Usein se hyökkää myös keväällä. Varsinkin ennen ADHD-lääkityksen masennus oli hirveä. Jostain syystä ADHD-lääkityksen saatuani masennus ei ole enää ollut ihan niin rankka, mutta kyllä se edelleen itsestään muistuttelee. Varsinkin syksyisin ja keväisin. Onneksi enää vain silloin, koska aiemmin masennus oli päällä vuoden ympäri vuodesta vuoteen. Olen kiitollinen, ettei se ole enää niin. Kuitenkin se välillä iskee, meinaa viedä mukanaan syvälle pahojen mielialojen pohjamutiin. Mutta minä taistelen. En anna sen kiskoa enää mua pahan mielen syövereihin. Sen pidän mielessäni, että tapahtuipa mitä hyvänsä, niin minulla on aina toivoa. En tahdo antaa tunteiden riepotella mua, en anna masennukselle valtaa, vaan yritän keskittyä niihin hyviin asioihin, joita elämässäni on. Tunteet ovat tunteita, masennus on tappavaa, jos sille antaa vallan. Masennus on totta, mutta masennus tai masentunut mieli eivät ole todellisuus. Se on vain vallitseva tunnetila, joka kyllä tuntuu todella voimakkaalta, mutta se ei ole totuus, se ei ole koko todellisuus. Se on ohimenevää, ja aina kannattaa muistaa, että voi suhtautua toisin todellisuuteen. Ei elämä oikeasti ole niin synkkää ja ikävää, kuin masennus antaa ymmärtää. Niin paljon on myös hyvää ja kaunista, on toivoakin niin kauan, kuin on elossa. Kristus (The Christ) Herrani ja Vapahtajani, mut syvyydestä nostit, sieluni helvetistä pelastit. Pohjallakin ollessani, sä kuitenkin olit mun kanssani. Käsilläsi mua kannoit, kun kulkea en jaksanut. Ilman sua en ois selvinnyt, ennen aikojani olisin kuoleman kohdussa. Vaik et silloin mua tuntenut, kuljit kanssani, et hylännyt. Kiitoset sain sut tulla tuntemaan. Sun sanasi ihmeellinen mua elämässäni johdattaa. Kiitos Jeesus, et vielä kuljet kanssani, et koskaan mua hylkää pimeään. Kiitos että perille mut johdatit en mä tietä yksin tuntiskaan. Mut suhun saan aina luottaa. Mikä tekee elämästä elämisen arvoista? (What makes life worth living?) Kiitollisuus jokaisesta hetkestä, jokaisesta päivästä. Kiitollisuus siitä, että elän vaikka mun olisi pitänyt kuolla. Kun kävin lähellä kuolemaa useamman kerran, aloin oppia ymmärtämään elämän arvon. Olen kiitollinen, että olen selvinnyt monista vaarallisista tilanteista. Olen kiitollinen, että saan olla jatkoajalla. Sain uuden elämän, uuden mielen, uuden mahdollisuuden elää elämäni oikein. Olen ikikiitollinen. Myös se muutos, jonka olen saanut kokea, tekee elämästä elämisen arvoista. Saan nähdä asiat uusin silmin Saan olla sellainen Jenna kuin oikeasti olen. Saan rakastaa poikaani, läheisiäni, ystäviäni, eläimiä, kaikkia. Myös ne monet lahjat, joita olen saanut alkaa käyttää ihmisten iloksi, tekee elämästäni elämisen arvoista. Käytän lahjojani ilolla, kiitollisin mielin ja nöyryydellä kunnian annan lahjojen antajalle, Jumalalle. Tahdon elää elämäni niin, että minun elämäni kautta moni tulisi tuntemaan Jumalan. Mitä enemmän voin olla höydyksi, rohkaista ja auttaa toisia, sen merkityksellisempää elämäni on. Elämäni on elämisen arvoista myös siksi, koska elämä on ainutkertainen ja arvokas lahja. En tahdo heittää sitä hukkaan. Tahdon elää elämäni niin, etten kuoleman hetkellä joutuisi katumaan joitain tekemääni tai suremaan jotain, mitä jäi tekemättä. Tahdon elää elämäni niin, että kuoleman hetkellä voi lähteä iloisin mielin elämästä kylläksensä saaneena. Se on Herran kädessä. Elämäni on elämisen arvoista siksi, ettei se ole turhaa. Sain tulla turhuuden keskeltä, synnin turmelemana kelvottomana ihmisraatona tuntemaan Jumalan. Kaikesta pahuudestani huolimatta Hän varjeli minua kaikessa, johdatti minut luokseen, pelasti ja otti omakseen minut, joka en mitään ole. Koska Hän näin paljon minua rakastaa kaikesta turmeluksestani huolimatta, jo se kertoo, ettei elämäni ole merkityksetöntä, eikä turhaa. Hän antoi minulle uuden elämän ja se tekee elämästäni elämisen arvoista. Supertaitoni (My super skills) Omistaisin telepaattisen kyvyn viestiä toisille ajatusten kautta. Pystyisin halutessani muuttumaan näkymättömäksi ja pystyisin vierailemaan toisissa ulottuvuuksissa, kuten taivaassa Jumalan luona. Siellä kävisin moikkaamassa Jumalaa ja Hän opettaisi minua, opettaisi ja antaisi taidon rakastaa kaikkia niin kuin Hän rakastaa. Minulla on kyky erotella henget, ns. henkien erottamisen armolahja, sekä rohkaisun armolahja ja viisauden ja tiedon sanojen armolahja. Tahdon oppia käyttämään niitä oikein. Sitten minulla voisi olla tarvittaessa suuret voimat ja mahtavat taistelutaidot, jotta pystyisin puolustamaan itseäni ja läheisiäni. Yksi supertaitoni voisi olla mahtava kysy todistaa Jumalasta taivaan ja helvetin todellisuudesta. Olisin myös todella viisas ja osaisin elää oikein. Myös lahjakkuuteni on yksi todellinen supertaito, osaan tehdä vaikka minkälaista taidetta. Piirtää, maalata, kirjoittaa, laulaa, säveltää omaa musiikkia, soittaa pianoa, valokuvata, tehdä makrameeta ja virkata. Supertaitojani voisi olla myös kyky liikkua ajatuksen voimalla mihin vain tahtoisin. Tosielämässä, muutamia kertoja rukoillessani ihmisten puolesta, heidän kipunsa on helpottanut, ehkä jopa parantunut. En tiedä, mutta Jumala tietää. Supertaitoihini kuuluisi myös se, että kykenisin erottamaan valheen totuuden, oikean, väärän, hyvän ja pahan, hyödyllisen ja hyödyttömän jne. Pystyisin näkemään, puhuuko joku totta vai ei (usein jopa näen sen!) Yksi supertaitoni olisi se, että muistaisin Raamatun ulkoa, osaisin elää sen mukaan, kun Jumalan tahto on. Osaisin tehdä oikeat valinnat ja toimia oikealla hetkellä. Supertaitoihini kuuluisi myös kyky antaa anteeksi jokaiselle, itsellenikin. Aina. (Tämä on tahdon valinta. Ja olen sitoutunut anteeksiantoon, sanoi tunteet mitä vaan!) Millaisissa olosuhteissa voin olla oma itseni? (In what circumstances can I be myself?) Turvallisessa ympäristössä, luonnossa, kotona tekemässä taidetta. Tiettyjen läheisten ja luotettavien ihmisten seurassa, jotka hyväksyvät minut omana itsenäni. Silloin, kun soitan pianoa. Silloin, kun pääsen käyttämään lahjojani. Rukouksessa. Laulaessa. Avain siihen, että voin olla parhaiten oma itseni, on turvallisuus. Jos joutuisin pelkäämään, olemaan varuillani, varomaan sanojani, en voisi olla vapaasti oma itseni. Turvallisuus on avain Jennan avoimeen tuntemiseen. 25.10.2020 Niin särkyy mies ja nainen (This is how a man and a woman hurt) Minä vihaan sydämeni pohjasta niitä miehiä, jotka pitävät naisia esineinä, välineinä nautinnon saavuttamiseen. Ne vähät välittää naisen tunteista, niille nainen on vain käyttöesine, johon voi tyydyttää irstaat, saastaiset halunsa. Niin tehdessään ne rikkoo niin itseään kuin toisiakin, mutta eivät ne siitäkään piittaa. Halut niitä ohjaa saalistamaan naisia, ja kun halut on tyydytetty, heitetään nainen pois kuin roska, ja etsitään seuraava. Ei sellaiset ole miehiä ollenkaan, sellaiset ovat petoja, jotka ovat irstaiden himojensa orjia. He halventavat naisia, mutta sitäkin enemmän he halventavat ja häpäisevät itsensä, nuo julmat pedot, jotka eivät ymmärrä ihmisten arvoa. Ja kuinka he voisivatkaan ymmärtää, että ihminen, nainenkin, on arvokas (koska) ei se tule heidän mieleensä, he vain kulkevat/ elävät himojensa mukaan, niiden vietävissä, nautinnon orjuudessa, jossa ei ole tietoa todellisesta, aidosta nautinnosta. Se on nautinnon irvikuva, käyttää hyväksi toisia kuin joitain esineitä, jotka voisi viskata pois käytön jälkeen. Ja niin särkyy mies ja nainen. Se on kai tämän kulttuurin tarkoituskin. Syötetään ihmisille pornoa ja muuta saastaa, joka turmelee ihmisten mielet ja saa ne toimimaan näin vailla katumusta, vailla syyllisyyttä. 16.11.2020 Pieni tyttö (Little girl) On olemassa pieni tyttö. Se tyttö on kohdannut paljon pahaa, nähnyt vääryyttä ja kokenut väkivaltaa. Se tyttö on yritetty tuhota. Mutta sepä ei ole onnistunut. Kaikki se julmuus ja kauheus, jota tyttö on kokenut, ne eivät ole tapahtuneet turhaan. Tyttö on selvinnyt niistä ja myös kasvanut kaiken sen pahuuden keskellä. Tytön minuutta ei ole pystytty tuhoamaan. Vaikka tyttö on särkynyt, hän silti elää. Hän aikoo kohdata pelkonsa ja voittaa ne, sekä niiden aiheuttajan. Tyttö ei luovuta koskaan. Tyttö selviää kyllä. Unelmien kirjoituspaikka (My ideal writing place) Tahtoisin matkustaa johonkin kauniin jylhiin maisemiin kirjoittamaan. Siellä olisi vuoristoa, metsää, vuonoja, koskia, vuoristopuroja, kauniita puita, kasveja, mökki, hyvin varustettu ja superturvallinen piilopirtti. Siellä olisin ja kirjoittaisin sekä tekisin taidetta. Liikkuisin metsässä ja vuoristossa, kirjoittelisin jonkin vuoren kielekkeellä, jonka lähellä virtaa vesiputous. Tietysti valokuvaisin sitä ja niitä jylhiä maisemia. Siellä saisin olla, tehdä ja kirjoittaa kaikessa rauhassa. Olisin yksin, mutta kanssani olisi eläimiä. Suojelukoira, vuoriston ja metsien linnut tulisivat tervehtimään ja olemaan kanssani. Tietenkin pääsisin ihmisten ilmoille tarvittaessa. Kirjoittaisin käsin, mutta myös koneella. Kirjoittaisin paljon kaikenlaista. Hulttiotytön blogia. Ahdas Portti –blogia, omia yksityisiä tekstejäni sekä sen kirjan, joka on ollut mielessä ja monien toivossa jo pitkään. Saisin kirjoittaa vapaasti, mun ei tarvitsisi salailla väkivaltaa, eikä varoa sanojani. Ei tarvitsisi miettiä jatkuvasti, että uskaltaako tämän tai tuon sanoa, entä jos se suuttuu. Voisin kirjoittaa täysin vailla pelkoa, vapaasti. Jos joutuisin salailemaan niitä julmuuksia, joita olen joutunut kokemaan, kuinka voisin kertoa elämästäni rehellisesti? Nekin ovat osa tarinaani, eikä niitä kuulu salailla vain siksi, että toinen voisi jatkaa toimintaansa ja joutuisin jälleen sulkemaan sen kaiken hirveyden sisälleni. Siitä jäisi vain viha kytemään, eikä monikaan ymmärtäisi, miksi olen niin rikki kuin olen. Siksi tahdon kirjoittaa tekstini vapaasti, rehellisesti ja avoimesti. Muutos (Change) Muutos tapahtui asteittain ja huomaamattani. Alussa niin kiltti ja rakastava mies muuttui aivan toiseksi ihmiseksi. Tilalle tuli julma, armoton, ilkeä, väkivaltainen mies, joka selvästi nautti siitä, kun sai tuotettua minulle mahdollisimman suurta tuskaa. Useimmiten kidutus oli henkistä ja se olikin pahempaa kuin fyysinen väkivalta., jota myös jouduin kokemaan. Edes se, kun mies kerran tönäisi minut maahan niin, että kalloni murtui ja sain aivotärähdyksen, edes se ei tuntunut niin pahalta kuin se henkinen väkivalta ja kidutus, jota jouduin kokemaan. Olin aivan tolaltani ja ihmeissäni, luulin, että minussa on kaikki vika. Minä olen hullu, kuten mies sanoi. Kirjoitin ylös kaikkea kokemaani, tapahtumia, ja ne tekstit selkeyttivät asiaa: en ole hullu. Se oikeasti kohtelee minua julmasti. En todellakaan ole voinut kuvitella kaikkea sitä julmuutta, sadismia, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Toivoin usein kuolevani, halusin päästä pois siitä väkivallan ja pelon ilmapiiristä. Usein mietin, että kuolema olisi ainoa keino päästä pois, vapautua väkivaltaisesta miehestä, jonka metodit olivat niin sairaita. Henkinen kidutus oli sitä luokkaa, kuin olisi ollut KGB:n tai Gestapon vankilassa, niiden jatkuvan, raa´an kidutuksen kohteena. Vaikka kuinka anelin armoa, sitä en saanut, vaikka kuinka pyysin anteeksi, kidutus ei lakannut. Se oli helvettiä. Välillä oli hyvätkin hetket. Tietysti. Sekin hetken hyvä oli vain keino pitää minut kiinni vankilassa, toivossa siitä, että kaikki paha jäisi pois, muutos vielä tapahtuisi. Kaikki ne lupaukset olivat katteettomia. Tyhjiä puheita. Ja pian helvetti jatkui. Jopa hyvinä hetkinä mies manipuloi ja alisti minua hienovaraisesti. Ja sitten, tasaisin väliajoin, vapautui julmuus, armottomuus ja väkivalta. Henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, taloudellista väkivaltaa, uskonnollista väkivaltaa, digitaalista väkivaltaa (edelleen!) ... Niin paljon väkivaltaa kaikissa muodoissaan, ja kaikki muka mun syytä, mun ansaitsemaa! Miten kukaan, joka rakastaa toista, voisi kohdella rakastamaansa ihmistä noin? ”KAIKEN olen tehnyt rakkaudesta!” kehtaa vielä väittää! Jos tuollaista tekee muka rakkaudesta, silloin ei todellakaan tiedä, mitä rakkaus on! Vaikka kuinka olen yrittänyt kelvata sille, MIKÄÄN minussa ei ole kelvannut. Aina vain syyllistämistä, valittamista ja haukkumista siitä, kuinka paska olen! Yksinäisyys (Loneliness) Vaikka olinkin yksinäinen, ja kaipasin toisten seuraa/ ystävyyttä, kuitenkin havaitsin yksinäisyydessä hyötyjäkin. Sai tehdä niin kuin itse halusi, ei tarvinnut ottaa toisia huomioon, pystyi olemaan VAPAASTI oma itsensä, pelkäämättä toisten arvostelua. Vapaus (Freedom) Vapaus. Mitä se on? Onko se vapautta, kun voit tehdä niin paljon sellaisia asioita, jotka tuhoaa niin sinua, kuin myös lähelläsi olevia? Onko se vapautta, kun saat tehdä pahaa niin paljon, kuin huvittaa? Eikö se ole ennemminkin synnin/ pahuuden orjuutta? Ei vapaus ole sellaista, josta seuraa tuhoa ja tuskaa. Vapaus on vapautta pahuudesta, vapautta niistä asioista, joista on seurannut pahaa, tuhoa ja haavoja niin itselle kuin muillekin. Todellinen vapaus on vapautta synnistä, joka ihmistä tuhoaa. Vain Jeesus voi meidät vapauttaa. Pahaa ei tapahdu pelkkää pahuuttaan. Sen on tuotava myös jotain hyvää mukanaan. Musta tuntuu, että mä olen niin rikki, liian pahasti särkynyt... Voinko mä edes toipua? Olen näkyvä, näkymätön nainen. Hukassa itseltänikin. Vaikka minut nähdään, kuitenkaan kukaan ei näe tuskaa sisälläni. Kukaan ei näe niitä vammoja, jotka vuosia kestänyt väkivalta on tehnyt minuuteeni, särkenyt sisimpäni siipaleiksi. 20.12.2020 Mitä hyvä elämä merkitsee sinulle? (What does a good life mean to you?) Hyvä elämä on sellaista, jossa voiolla mitä on ja käyttää niitä lahoja, joita on saanut ihmisten iloksi. Se on myös sitä, ettei elä vain itselleen. Hyvä elämä ei ole sama kuin helppo elämä. Hyvä elämä kohtaa myös vaikeuksia, jotka kasvattavat. Hyvä elämä ei ole turhaa, hyvään elämään ei kuulu toisten sortaminen, alistaminen, mitätöinti, eikä väkivalta. Hyvä elämä on sellaista, jossa ihminen saa olla heikko ja vajavainen. Hyvään elämään kuuluu myös virheet ja niistä oppiminen Hyvä elää tulee Jumalalta, se on lahja, jota ei tule heittää hukkaan. Hyvä elämä on elämää lähellä ihmistä ja lähellä Jumalaa. Hyvä elämä on henkisesti rikasta ja antoisaa elämää. Hyvä elämä kuuluisi jokaiselle. Vaikeudet ja vastoinkäymiset eivät tarkoita, ettei elämä olisi hyvää. Jokaisen elämä on arvokas ja hyväksi tarkoitettu lahja, Ihminen on vastuussa siitä, kuinka elämänsä käyttää. Hyvä elämä ei jätä tyhjäksi. Mikä tuo merkitystä, iloa tai arvoa elämääsi? (What brings meaning, joy or value into your life?) Se, ettei kukaan sorra minua, ei kohtele julmasti ja väkivalloin vaan antaa minulle vapauden olla oma itseni. Se tuo merkitystä, iloa ja arvoa elämääni, kun saan asua yksin, turvassa välivaltaiselta mieheltä. Uskallan olla vapaasti oma itseni, eikä pelon kahleet estä mua elämästä. Saan käyttää niitä lahjoja, jotka olen saanut. SE on suuri ilo Saan käyttää lahjojani Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi. Kun ihmiset tykkää mun musiikista, koen itsekin iloa. Kun taulujani kehutaan, mä saan rohkeutta. Kun mun blogiteksteistä on joillekin apua, se on lohdullista ja tiedän, etten kirjoita turhaan. Jos joku haluaa ostaa mun taidetta, esim. makramee-töitä olen iloinen. Monin tavoin olen saanut havaita, etten käytä lahjojani turhaan. Se tuo merkitystä elämääni. Saan olla rohkeasti oma itseni, ja siitä huolimatta ihmiset pitävät minusta. ennen luulin olevani ihan kauhea tyyppi, mutta viime vuosina olen saanut kuulla monelta, että olen ”mahtava tyyppi”, ”kaunis ihminen, kaunis myös sielultaan”, todella mukava ja lahjakas, ”upea persoona”, ”söpö” jne. Mut hyväksytään sellaisena kuin olen, ja se tuo elämääni iloa, arvoa ja merkitystä. En ole huono. Vaikka mua on poljettu, alistettu ja mitätöity, olen joutunut kokemaan hirveää väkivaltaa kaikissa muodoissaan, silti en ole sortunut. Mun minuus on säilynyt, sitä ei ole onnistuttu tuhoamaan. Se, että olen selvinnyt niin hirveistä asioista, kertoo, että mulla on vielä tehtävää täällä. Vaikka en koe itseäni vahvaksi, päinvastoin, olen heikko ja avuton. Silti moni näkee minussa vahvuutta. Olen selvinnyt Jumalan avulla. Hänessä olen vahva. Tai voisiko ennemmin sanoa: Hän on minussa vahva. Eniten merkitystä, iloa ja arvoa elämääni tuo se, että saan olla Jumalan lapsi, saan elää lähellä Jumalaa. Olen kiitollinen, että saan tulla tuntemaan Jeesuksen. Hän, ja yksin Hän, on minut pelastanut varmalta kuolemalta monta kertaa. Hän pelasti minut huumehelvetistä ja hän on luvannut pelastaa minut väkivaltaiselta mieheltä. Elämäni tärkein asia on Jeesus. Ilman Häntä minulla ei olisi toivoa, ei elämää, ei mitään! 26.01.2021 Älä luovuta (Don’t give up) Älä luovuta. Sinä jaksat. Etkö jaksakin? Elämä on yhä edessäsi. Elä kasvaaksesi, pysyäksesi ihmisenä, kasvaaksesi omaksi itseksesi. Ei toisten ynseä töykeys sinua määrittele. Et ole sitä, mitä toiset puhuu. Sivallus ruoskalla, veitsen isku, viilto sydämessä. Pahat sanat tulevat pahoista ihmisistä. Älä niiden vuoksi kadota itseäsi. Ja jos kadotat, kadotuksen takaakin sinä löydät itsesi. Olet olemassa. Todellisuutta. Olet mitä olet ja se riittää. Älä anna pahojen sanojen turmella itseäsi. Ne ovat vain sanoja, sotkuisia assosiaatioita, joiden tarkoitus on, että tuhoudut. Miten sen kestäisi? Tunne siitä, ettei mahda mitään... Pelätään sitten. Niitä ruoskan iskuja, veitsen sivalluksia, syviä viiltoja. Vain pelkuri puhuu toiselle niin. Älä siis yhtä pelkuria pelkää! Sellaiset pakenevat itseään, pakenevat todellisuutta. Heidän perspektiivinsä on vääristynyt. Ja sitä vääristymää he levittävät, satuttaen sanoillaan, koska eivät itse kestä todellisuutta. Sinä olet vapaa. Älä anna pelkurin sitoa itseäsi alistavilla pilkkasanoillaan. Parempi on myöntää itsensä, myöntää toisetkin, kuin elää valheen vääristämässä itsepetoksessa. Pahojen ihmisten pahat puheet ovat tyhjiä puheita. Sanoillaan he haukkuvat sinua siitä, mitä he itse ovat. Älä usko heitä, älä anna heidän myrkyttää sisintäsi! Muista, kuka olet, valitse faktat, muista arvosi. Elämä on lyhyt, miksi antaisit alhaisen pelkurin hallita sitä? Ota itse valta omasta elämästäsi. Niin sen kuuluu olla. Ole se, joka sinun on määrä olla. Jätä julkeat ihmiset pois tuhoamasta itseäsi. Heille on oma paikkansa varattuna. Älä seuraa heitä sinne! Ole rohkeasti oma itsesi. 09.02.2021 Hämmentynyt, tumma purppura (Confused, dark purple) Hetken jo luulin, että olen kunnossa, parempaan päin, mutta sitten tulikin taas alamäki, vointi huononi, PTSD oireet jälleen pahempana. Se ahdistaa. Sitten etsin tietoa. Traumatisoitumisesta ja dissosiaatiosta. Löysin uutta tietoa, uutta ymmärrystä myös itseni suhteen. En vain käsitä, olen hämmentynyt, mutta samalla kiinnostunut tutustumaan itseeni syvemmin. Ne kaikki moninaiset oireet selkeytyivät, mutta samalla sain ymmärtää jotain, mitä en käsitä koska en ole sitä aiemmin tiedostanut. Trauma vaikuttaa monella tavalla. Samalla olen vihainen. Miksi minun traumojani on pitänyt toistaa, vahvistaa vahvistamistaan, ihan kuin aiemmat iskut ja haavat eivät olisi riittäneet?! Olen täynnä vihaa, vihaa, jota olen vuosia pitänyt sisälläni, sulkenut sen syvälle piiloon, koska sitä ei ole voinut ilmaista pelon ilmapiirin ja väkivallan uhan alla. Nyt olen päässyt omaan tilaan ja viha alkaa vuotaa, se pääsee valloilleen. Vuosien viha, joka on kätketty sisimpääni. Tasa-arvo (Equality) Mitä se minulle merkitsee? Sitä, että jokainen on yhtä arvokas, ihan jokainen. Vaikka me ollaankin erilaisia, silti olemme saman arvoisia. Kenenkään ei tulisi jyrätä, eikä sortaa toista, sillä me ollaan samalla viivalla kaikki. Tasa-arvo on sitä, että jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on. Tasa-arvo ei ole tasapäistämistä eli sitä, että meidän tulisi olla samanlaisia ollaksemme tasa-arvoisia. Miesten eikä naisten tarvitse yrittää nousta toistensa yläpuolelle, hallitsemaan toisiaan, vaan mies on arvokas miehenä, nainen naisena ja he ovat LUONNOSTAAN tasa-arvoisia. Naisten ei tarvitse yrittää olla miehien kaltaisia ollakseen tasa-arvoisia miesten kanssa, sama pätee päinvastoin. Eikä miesten tarvitse sortaa naista pönkittääkseen omaa egoaan. Toisiaan sortavat ihmiset eivät aja tasa-arvoa, vaan ylempää asemaa, jossa heikommassa asemassa olevat joutuvat kärsimään sortoa. Niin se on mennyt maailmassa, ja niin se tulee menemään, koska ihmiset eivät ymmärrä mitä ihmisarvo (ja tasa-arvo) on. Tasa-arvon merkitys muuttaa muotoaan hyvin nopeasti, kun sen nimissä aletaan etsiä oikeutta. Tasa-arvon nimissä aletaan polkea niitä, jotka eivät ole samaa mieltä tasa-arvon nimissä toimivien kanssa. Jokaisella on oikeus olla mitä on, jokaisella on oikeus olla oma itsensä, ja sitä toisten tulisi kunnioittaa. Oletko mies, nainen vai muu, jokainen on yhtä tasa-arvoinen. Yhden ryhmän ei tulisi sortaa eri mieltä olevia, jos eriäviä mielipiteitä ei hyväksytä, se ei ole tasa-arvoa. Jokaisella on oikeus olla mieltä asioista, ja pysyä mielipiteessään, vaikka se eroaisikin yleisestä mielipiteestä. Jos eri mieltä olevia ei suvaita, siitä on tasa-arvo kaukana. Jokaista tulisi arvostaa kunnioittaa sellaisena kuin on, myös hänen mielipiteitään ja perustavia vakaumuksiaan. Tämän uuden ajan tasa-arvoasia lähti oikealle asialle, mutta miksi kävi niin, että ne heitettiin marginaaliin, jotka näkevät asiat toisin? Jos olet eri mieltä, sinua ei suvaita. Se ei ole enää tasa-arvoa, vaan ennen sorretun asemassa olleet ovat nousseet sortajan asemaan, tahtonaan tukahduttaa toista mieltä olevat. Jotkut menettävät maineensa ja jopa työnsä, jos ilmaisevat eriävän mielipiteen (joka perustuu Raamattuun) julkisesti. Onko se tasa-arvoa? Ei. On tärkeää, että jokainen saisi olla vapaasti oma itsensä. Sitähän tasa-arvoasian kuuluisi ajaa, mutta valtaan päästyään he alkavatkin sensuroida ja tukahduttaa, jopa tuhoamaan niiden ihmisten elämiä, joilla on toinen käsitys asioista. Naisen roolini (My female roles) Olen nainen, vaikkakin hyvin, hyvin rikki. Sukupuoleni on tuottanut minulle usein häpeää, koska minua on rikottu toistuvasti. Sukupuoliasiat ovat vaikeita minulle... Roolini... No, olen nainen, omanlainen, arka, herkkä ja sisäisesti kaunis? Olen äiti. Ihanan pojan äiti. Olen kiitollinen pojastani, hän on lahja. Vaikka en kyennyt täyttämään rooliani. Silti poikani rakastaa minua, ja siitä iloitsen. Olen vaimo. Tai ainakin mun pitäisi olla. Minua ei ole kohdeltu asianmukaisesti, vaan olen rikottu vaimo. Jolta mies edelleen vaatii ja painostaa seksiä. Ihan kuin hänen aiheuttamansa tuho ja tuska ei olisi tehnyt minulle mitään. Olen niin rikottu, että en pysty seksiin. Olen täysin lukossa kaiken sen väkivallan jäljiltä, eikä ihme. Olen tytär ja miniä myös. Voi kunpa osaisin olla rakastava kaikille! Näitä minä en ole sukupuolisessakaan mielessä: Esine. Lelu. Käyttöesine. Roska. Väline tyydytykseen. Turha. Huora. Mitätön. Arvoton. Minua on kohdeltu kaltoin, jo riittää! En suostu enää kenenkään käytettäväksi. On inhottavaa, jos minut nähdään vain himon kohteena, ei ihmisenä. Jos kanssakäymisen syynä on vain ”pääsy pukille”, painukoot hittoon sellaiset! En ole seksilelu! Olen PALJON muutakin kuin vain esine, johon irstas tyyppi tyydyttää irstaat halunsa! Tarinani, jonka haluan jakaa (A story that I want to share) Kun kamppailin huumeongelman kanssa ja hain useita kertoja apua, minulle sanottiin paikasta riippumatta: ”Sä olet toivoton tapaus, ei sua voi auttaa.” Kuulin samat sanat kerta toisensa jälkeen, niin usein, että aloin uskoa itsekin olevani toivoton tapaus, ja ettei mua voi auttaa. Halusin vain kuolla, narkata itseni hengiltä, kuolla pois keinolla millä hyvänsä. Kokeilin useita kertoja tappaa itseni, onnistumatta siinä. Vaikka mulla oli varmat keinot, jotain ihmeellistä tapahtui, enkä kuollut, en sitten millään. Vaikka varmistin, että nyt on tappava annos, silti heräsin sairaalasta niin, että lääkäritkin suuttuivat ja raivosivat jotain lääketieteen rajojen ylittymisestä. Olin epätoivoinen. Ja hölmö. En tuolloin vielä ymmärtänyt kuinka arvokas lahja elämä on. Jokaisen elämä on arvokas lahja, jota ei pidä heittää hukkaan. Sain ymmärtää tämän lopulta, kun kävin liian lähellä kuolemaa. Sain uuden elämän, uuden mahdollisuuden, vaikka eihän mua olisi pitänyt voida auttaa. Se, kuinka elämäni muuttui, todistaa, ettei toivottomia tapauksia ole! Älä sinäkään heitä elämääsi hukkaan!