PAN-DEMIA … MEILLÄ ON MONIA TARINOITA

Viime kuukausina sana ‘pandemia’ on ollut kaikkien huulilla, kun COVID-19 on levinnyt ympäri maailmaa ja vaikuttanut meihin kaikkiin. Kun virus alkoi lähestyä omia asuinseutujamme, monet ihmiset reagoivat tähän paniikilla. Sosiaalinen paniikki on tarttuvaa ja leviää yhteisöissä, jotka voivat käyttäytyä irrationaalisesti. Näimme tämän käytännössä, kun ihmiset hyökkäsivät supermarketteihin «taistelemaan» tarvikkeista, joita he uskoivat heidän ja heidän perheittensä tarvitsevan maan «sulkemisen» yhteydessä. Toiset yrittivät paeta kaupungista maalle tai maasta toiseen, missä he kokivat olonsa turvallisemmaksi. Jotkut pysyivät kotona pelon jäädyttäminä.

Kaiken tämän keskellä jotkut meistä tunsivat omituista rauhallisuutta. Ihmiset kirjoittivat ja puhuivat häpeällisesti nauttivansa siitä, ettei ollut painetta poistua kotoa, kiirehtiä julkisiin liikennevälineisiin, tai mennä tukea tarjoamattomalle työpaikalle stressaantuneena. Sen sijaan he pystyivät työskentelemään kotoa omassa tahdissaan, pukeutumaan mukaviin vaatteisiin, viettämään enemmän laatuaikaa asiakkaiden ja opiskelijoiden kanssa puhelimitse tai Skypen välityksellä. Monet kuitenkin alkoivat pian puhua myös eristyneisyydestä ja vaikeuksista ylläpitää sosiaalisia suhteita ja myöhemmin, viruksen vain sitkeästi pysyessä keskuudessamme, eräänlaisesta epätoivosta. Alkoi näyttää, että tämä tilanne, jossa emme ole voineet tavata vapaasti perhettämme, ystäviämme ja työtovereitamme, ei välttämättä lopu, ainakaan kovin pian. Perustettiin yhteisöllisiä ryhmiä, joissa toimitettiin ostoksia, käytiin lääkeasioilla apteekissa, kävelytettiin koiria tai valmistettiin ja toimitettiin ruokaa vanhuksille, karanteenissa tai «suojassa» oleville.

Joidenkin kertoma tarina on ollut erilainen. Jotkut fyysisesti vammaiset ovat kertoneet tästä nyt kokemastamme eristyksestä ja epävarmuudesta – joskus jopa paniikista ja pelosta – osana jokapäiväistä «normaalia» elämäänsä. Nyt heidän taistelunsa jakoi, osittain ja väliaikaisesti, isompi ihmisryhmä. Ehkä tämä voi johtaa laajempaan ymmärrykseen. Heille oli todella hyödyllistä tuntea, että kerrankin he eivät olleet yksin. Ne ihmiset, joilla on ahdistusongelmia ja paniikkihäiriöitä, taas kertoivat, kuinka pandemiassa heidän omat ongelmansa olivat vähentyneet, jopa kadonneet: ”Vuosien paniikkikohtausten jälkeen [tunsin] yhtäkkiä olevani rauhallinen, nyt oli saapunut kriisi ja muu maailma voisi vihdoin nähdä kuinka pelottava paikka maailma voi olla. “

 (https://www.bbc.co.uk/news/disability-53092833; https://www.bbc.co.uk/news/disability-52806058)

Pandemia koskettaa meistä jokaista. Tarinamme ja kokemuksemme tässä tilanteessa elämisestä voivat olla hyvin erilaisia, mutta yhtä tärkeitä.

Vaikka kirjoittaminen paniikkikohtauksen aikana on erittäin vaikeaa, voimme silti antaa lahjan itsellemme kirjoittamalla ja antaa kynämme viedä meidät siirtymätilaan käyttäen tätä lempeää kehotusta: Kirjoitan siitä huolimatta, että…

Sana pan on tietenkin peräisin kreikkalaisesta Jumalasta nimeltä Pan, jonka huuto sai hyökkääjissä aikaan paniikin ja johti nopeaan muutokseen. George Floydin murha sai aikaan mielenosoituksia ja tukea Black Lives Matter -liikkeelle. Ne kertomukset, jotka on suljettu pois ja joita aktiivisesti tukahdutetaan, ovat alkaneet murtautua läpi pakotetun hiljaisuuden ja herättää kysymyksiä identiteetistä ja kuulumisesta. Eriarvoisuus on tullut erityisen huolestuttavana esiin siinä, että vähemmistöihin kuuluvat etulinjan työntekijät ovat antaneet henkensä suorittaessaan hengenpelastustyötä pandemian aikana. Nämä eriarvoisuudet ovat endeemisiä yhteiskunnissamme, joilla on taipumus väheksyä eri ihmisryhmien eroja ja niitä vaikeuksia, joiden väitetään tulleen enemmän näkyviin tämän globaalin pandemian valossa.

Tällaiset hämmennystä aiheuttavat kokemukset voivat liittyä mihin tahansa paikkaan, suuntautumiseen tai yhteisöön. Terapeuttisen kirjoittamisen tutkija James Pennebaker kuvailee kirjoittamisen roolia sen tutkimisessa ja ilmaisemisessa, mikä on traumatisoinut, mikä voi tuntua mahdottomalta sanoa ääneen, ja mikä voi uhata mielenterveyttämme tai saada aikaan fysiologisia muutoksia terveydentilassamme. Kirjoittaminen voi tukea sitä perustaa, joka auttaa löytämään sanat ja ilmaisemaan tunteemme kuuluvuudesta tai sen puuttumisesta.

HEROINES-kirjoitusohjelman suunnittelussa meitä ohjaa metafora «uuden maan murtaminen». Tuttu ja turvallinen maailmanjärjestys murtuu, kun naiset kirjaimellisesti «ottavat jalansijan», ilmaisevat epäoikeudenmukaisuutta ja herättävät yhteiskunnat unestaan kohti uusia ja virkistäviä mahdollisuuksia.

David Whyten tunnetussa runossa ‘Start Close In’, hän ehdottaa meille:  

Aloita

siltä pohjalta

jonka tunnet,

paljaasta maasta

jalkojesi alla

sinun omasta

tavastasi aloittaa

keskustelu

Tämä keskustelu kutsuu mukaan uusia ääniä, levittää sanaa ja osoittaa murtumia ja vikoja yleisessä ajattelutavassamme. Yksi HEROINES-työn synnyttämä oivallus on, että klassisen ‘sankarin’ hahmon, yksinäisen soturin, individualistinen luonne eroaa feministisistä, queer- ja rasisminvastaisista feministisistä liikkeistä, joissa jokin tapahtumien vyöry saa status quon muuttumaan. Tällaisia asioita ei voi saavuttaa yksi henkilö, vaan ääneen lausuttu totuus tarttuu ja vaikuttaa valtasuhteisiin, ja joskus sitä on toistettava useiden sukupolvien ajan. Tämän ajallisen ja maantieteellisen toiston huomaaminen tuo voimaa kyniimme ja ääniimme; tunnemme esi-isiemme ja kanssa-ajattelijoidemme tukevan meitä.

Monet meistä ovat voineet kokea eristyksen aikana olevamme yksin, yksinäisiä, ymmällään, hämmentyneitä, masentuneita. Kun käännymme niiden puoleen, jotka ovat tehneet meille tietä ja auttaneet tekemään oman karttamme selkeämmäksi, voi se tuoda mukanaan rohkeutta ja joustavuutta, vaikka kirjoitammekin huoneissamme yksin.

Ja jos tätä rohkeutta käyttää niin, että uskaltautuu liittymään ekspressiivisiin kirjoitusryhmät (lähikohtaamisen tai online-yhteyden kautta), se voi tuoda mukaan odottamattomia läheisyyden, yhteydenpidon ja yhteisvastuun lahjoja, joita ei osannut kuvitellakaan. Ryhmiä, jotka keskittyvät kirjoittamisen terapeuttisiin näkökohtiin voit etsiä seuraavilla hakusanoilla:

Writing for wellbeing

Ways with words

Writing for connection

Creative writing for confidence

Writing for self-discovery

Writing for you

Writing for reflection (Suomeksi ryhmiä voi löytää esimerkiksi hakusanoilla hyvinvointikirjoittaminen, terapeuttinen kirjoittaminen, kirjallisuusterapia, kirjoittava kasvuryhmä)