Kirjallisuusterapian arvo pandemian aikana

Kirjoittanut Panagiota Fitsiou, Psykologian maisteri, Society of Social Psychiatry P. Sakellaropoulos. (Suomentanut Marjukka Kaitakorpi)

On yleistä, että koronaviruspandemia aiheuttaa pelon, ahdistuksen, epävarmuuden ja hallinnantunteen menetyksen tunteita jokapäiväisessä elämässämme. Nämä tunteet ovat syvempiä heikommassa asemassa olevien ja heidän hoivaajiensa keskuudessa. Tunteita voimistaa sosiaalinen eristäytyminen, mikä voi johtaa yksinäisyyteen, avuttomuuteen ja epätoivoon.

Voisimme puhua käsitteillä kuten trauma ja dramaattisesti haitalliset elämänkokemukset, joihin ihmiset reagoivat eri tavoin riippuen heidän psyykkisestä potentiaalistaan, persoonallisista voimavaroistaan ja tukiverkostoistaan.

Kysymys on, miten henkilökohtaisen tuen, tarvittaessa asiantuntijatuen ja sosiaalisen tuen avulla, ihmiset pystyvät hyödyntämään omat vahvuutensa sekä ylläpitämään psyykkistä joustavuuttaan ja palautumiskykyä (resilienssiä) näissä haitallisissa olosuhteissa ja välttämään romahtamista.

Koulutukseemme ja omiin henkilökohtaisiin voimavaroihimme pohjaten me terapeutit pyrimme vahvistamaan ihmisten resilienssiä. Samaan aikaan edistämme sosiaalisen tuen verkostojen aktivoitumista, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla. Toimimme näin, koska tiedämme pandemiailmiön voivan uhata sekä fyysistä että mielenterveyttä. Ihmisillä on kuitenkin myös paikallisia ja luontaisia ominaisuuksia, jotka voivat toimia suojaavasti yhdistämällä meitä omaan sisäiseen maailmaamme ja tunteisiimme, aktivoimalla omia voimavarojamme ja yhdistämällä ympärillämme oleviin ihmisiin ja yhteisön voimavaroihin.

Kirjoittaessani näitä ajatuksia, Freudin lausahdus tuli mieleeni: ”Minne tahansa menen, huomaan, että runoilija on ollut siellä ennen minua.”

Tältä pohjalta haluaisin lainata muutamia ajatuksia, ehkä aloittaen teosten ”Talking Cure” (Freud) ja ”The Writing Cure” (Bracher)[1] yhteyden välillä.  

C. Ackermanin (2020) artikkelissa[2] luemme, että monet kirjoittajat ovat yhtä mieltä siitä, että terapeuttisella kirjoittamisella on merkittävä terapeuttinen vaikutus ihmisiin, jotka ovat altistuneet traumaattisille tai erittäin stressaaville tapahtumille (Baikie & Wilhelm, 2005)[3]. Terapeuttinen kirjoittaminen myös auttaa ihmisiä antamaan merkityksen heidän kokemuksilleen tai näkemään positiivisen puolen jopa kaikkein haitallisimmissa kokemuksissa (Murray, 2002).[4]

D. Didangelou julkaisi myös samanlaisen näkökulman artikkelissaan “Writing as a therapy method”[5]. Artikkelissa hän mainitsee kirjailija I. Progoffin (1992)[6] ja hänen intensiivisen päiväkirjamenetelmänsä. Progoff kuvaa, että ihmiset, jotka käyvät läpi vaikeaa ja tuskallista vaihetta elämässään, voivat löytää itsestään odotettua enemmän voimaa ja kykyä ymmärtää (muun muassa tunteita), kun he käyttävät kirjoittamista. Samankaltaisen raportin on antanut D. Didangelou, joka siteeraa James Pennebakeria (2004)[7] terapeuttisen kirjoittamisen hyödyistä keinona ilmaista tunteita näkökulmasta, joka antaa merkityksen ihmisen traumaattisille kokemuksilleen.

G. Bolton (1999)[8] väittää, että kirjoittaminen on suhteellisen lempeä tapa kohdata mitä ikinä edessä onkin. Ja että se voi pysyä yksityisenä niin kauan kunnes sen itse päättää jakaa.

En tiedä onko pehmeitä tai lempeitä tapoja käsitellä ankaraa ja traumaattista todellisuutta, mutta paras tapa on yrittää pitää huolta itsestämme ja ympärillämme olevista lempeällä tavalla, mutta myös antaa muiden pitää meistä huolta, jakaa yhdessä.

.Lopuksi ehdottaisin yksinkertaista harjoitusta. Harjoituksessa valitaan yksi viikonpäivä, joka nimetään ”hyviksi ja huonoiksi uutisiksi” Ensin keräämme sosiaalisessa mediassa muutamasta hyvästä ystävästä koostuvan ryhmän, jonka jäsenet kirjoittavat viikon ajan säännöllisesti. Teksteistä valitaan yksi, joka parhaiten kuvaa kulunutta viikkoa. Jokainen kirjoittaa miten ja milloin haluaa, mutta valitsee vain yhden kirjoituksen jaettavaksi. Tietenkään kenenkään ei tarvitse jakaa tekstiään, jos ei sillä hetkellä sitä halua.  Aiemmin valittuna päivänä jokainen jakaa ryhmässä sen kirjoituksen, jonka on valinnut: viikon hyvät uutiset, viikon huonot uutiset, molemmat tai ei mitään. Päätämme ajankohdan, jolloin keskustelemme siitä, mitä olemme kirjoittaneet. Kuka vain voi kertoa kirjoittamastaan, tai sitten valitsemme yhdessä ne, jotka ovat etusijalla tai eniten sen tarpeessa…

Mutta eivätkö ystävät aina toimi näin? Ainoa ero on se, että nyt emme voi tavata fyysisesti, joten teemme sen kirjoittamalla…

Tänä aikana, milloin fyysinen kosketus on pääosin kielletty, sanat voivat auttaa meitä ilmaisemaan tunteitamme ja kommunikoimaan toisten kanssa. Olkoon paperi ja kynä siirtymätila, missä me voimme kohdata itsemme sekä toiset.

---

[1] Bracher Μ. (1999), The Writing Cure: Psychoanalysis Composition and the Aims of Education, Southern Illinois U.P.

[2] C. Ackerman (2020), Writing Therapy: Using A Pen and Paper to Enhance Personal Growth, retrieved from https://positivepsychology.com/writing-therapy/

[3] Baikie, K. A., & Wilhelm, K. (2005). Emotional and physical health benefits of expressive writing. Advances in Psychiatric Treatment 11, 338-346. doi:10.1192/apt.11.5.338

These thoughts and reference to writer are expressed in C. Ackerman’s (2020) article Writing Therapy: Using A Pen and Paper to Enhance Personal Growth, retrieved from https://positivepsychology.com/writing-therapy/

[4] Murray, B. (2002). Writing to heal.  Retrieved from https://www.apa.org/monitor/jun02/writing

These thoughts and reference to writer are expressed in C. Ackerman’s (2020) article Writing Therapy: Using A Pen and Paper to Enhance Personal Growth, retrieved from https://positivepsychology.com/writing-therapy/

[5]   Dimitra Didangelou, Writing as a Therapy Method  https://expressingmyself.org/writing-as-a-therapy-method/

[6] Progoff, I. (1992). At a Journal Workshop. New York: Tarcher.

[7] Pennebaker, J.W.. (2004). Writing to heal: A guided journal for recovering from trauma and emotional upheaval. Oakland CA: New Harbinger Publications.

[8] Bolton G. (1999), The Therapeutic Potential of Creative Writing. Writing Myself, Jessica Kingsley Publishers London and Philadelphia