Katsaus menneeseen … ja tulevaan

Kun vuosi on loppumassa, huomaamme usein pohtivamme elettyjä kuukausia. Vuonna 2020 monien ihmisten elämä on keskittynyt oman itsen ja perheen turvallisuuden varmistamiseen keskellä COVID-pandemiaa. Tällaista työtä – hoitoa, suojaamista ja yhteyksien ylläpitämistä muiden kanssa – on usein pidetty «naisten työnä». Se voi helposti jäädä näkymättömiin ja unohtua. Vaikka tiedämme, kuinka merkityksellistä ja elintärkeää työmme perheiden ja laajemman yhteisön hyvinvoinnin näkökulmasta on, sen tärkeyden tunnustamisen puute voi saada meidät tuntemaan olomme tyhjäksi ja kokemaan, ettemme ole saavuttaneet juuri mitään. Puhuminen toisten ihmisten kanssa voi tehdä tästä työstä näkyvämpää, ja samalla muut voivat antaa meille uusia näkökulmia niihin asioihin, jotka meitä pohdituttavat. On tärkeää löytää luotettavia ja vakuuttavia keskustelukumppaneita, jotka eivät tuomitse ratkaisujamme. Vaikeassa tilanteessa, jossa koemme jo valmiiksi riittämättömyyden tunnetta, ei ole hyödyllistä kuulla, että meidän olisi pitänyt toimia jotenkin toisin.

Silloin kun uskottuja keskustelukumppaneita on vaikea löytää, reflektiivinen kirjoittaminen antaa meille oivan työkalun tarkastella mennyttä ajanjaksoa itsenäisesti. Se toimii myös keskustelujen rinnalla ja syventää niitä. Päiväkirjan tai muistikirjan kirjoittaminen ovat yleisimpiä tapoja pohtia mennyttä päivää, viikkoa tai pitempääkin ajanjaksoa. Päivittäinen päiväkirja tarjoaa mahdollisuuden tallentaa tapahtumia, ajatuksia, tunteita, luovia ideoita, vastauksia mielessä oleviin kysymyksiin sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Vähemmän säännöllinen päiväkirja, kuten viikoittain täytettävä muistio, voi sekin olla hyödyllinen, mutta ei niin välitön – muistot ovat yleensä epätarkkoja ja värittyvät helposti muiden ihmisten kertomusten ja tulkintojen myötä, kun aikaa kuluu enemmän. Usein saatamme tuntea, että mitään suurta merkitystä ei tapahtunut, tai meillä ei ehkä ole ollut paljon aikaa kirjoittamiseen. Näissä tilanteissa voimme käyttää yksinkertaista harjoitusta, jossa kehotetaan kirjoittamaan päiviemme sisällöistä täydentämällä lauseet:

Se oli …… (kuvaa säätä, aikaa, paikkaa jne.)

Kuulin… (lisää melu tai ääni)

Hän sanoi … (täydennä dialogi)

Keskustelimme… (täydennä keskustelun aihe tai sävy)

Tunsin … (lisää tunne tähän)

Teimme… (lisää toiminta tai tehdyt päätökset)

Ajattelin… (täydennä ajatuksesi)

Nyt… (täydennä tämänhetkiset ajatuksesi, tunteesi, ideasi tapahtuman jälkeen)

Täyttämällä nämä rivit voimme koota lyhyen kuvauksen jostain ajanjaksosta, kohtaamisesta tai tapahtumasta omin sanoin ja tallentaa näin tapahtumia, tunteita ja tunnelmia. Se myös kohdentaa meidät nykyhetkeen ja auttaa meitä näin siirtymään eteenpäin sen sijaan, että jumittuisimme menneisyyteen tai hankaliin tunnetiloihin. Tämän tyyppistä reflektiivistä käytäntöä voidaan käyttää myös itsetunnon parantamiseen koostamalla päivän tapahtumista niin sanottu iltakatselmus. Harjoituksen voi tehdä missä vaiheessa iltaa tahansa ja käydä sen kautta läpi eletyn päivän kokoamalla vähintään kolme asiaa, jotka olemme saaneet aikaan sinä päivänä. Nämä voivat olla ulkoisesti tunnustettuja elämän saavutuksia, esim. ”Läpäisin ajokokeen” tai ”Sain ylennyksen töissä” tai ”Suoritin opintoni kunnialla”. Ne voivat olla myös sinun oman elämäsi kannalta tärkeitä saavutuksia: ”Tänään nousin sängystä ja kävin suihkussa” tai ”Kävelin kadun päähän ja takaisin” tai ”Leikin tyttäreni kanssa 30 minuuttia”. Tätä harjoitusta voi käyttää muistuttamaan itsellemme, että joka päivä olemme saaneet aikaan jotain arvokasta.

Reflektiivisiä harjoituksia voi käyttää myös kehittämään uusia tapoja ratkaista niitä asioita, joita saatamme kohdata tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä käytämme termiä ”refleksiivisyys” kuvaamaan niitä tapoja, joilla me voimme vaikuttaa tulevaisuuteemme näiden pohdintojen avulla, sitten kun tunnemme olevamme valmiita muutokseen. Yksi hyödyllinen tapa, josta voimme aloittaa, on merkitä tai tuoda esiin päivittäisistä (tai viikoittaisista) muistiinpanoista ne tapahtumat, joista nautimme eniten tai koemme eniten ylpeyttä – vaikka niillä ei olisikaan paljoa merkitystä muiden ihmisten silmissä. Voimme sitten tarkastella omia tapojamme ja tottumuksiamme ja lisätä sellaista toimintaa tai käyttäytymistä, joka saa meidät tuntemaan olomme hyväksi ja tyytyväiseksi.

Voimme esimerkiksi varata joka päivä aikaa yhden ‘hyvän olon’ tavan toistamiseen, niin että siitä muodostuu rutiini. Tällainen voi olla esimerkiksi päivittäisen kävelylenkin tekeminen kadun päästä päähän. Voimme tehdä saavutuksista yhteisiä menemällä kävelylle yhdessä jonkun toisen kanssa.  Muilta saatava tuki helpottaa näiden positiivisten muutosten tekemisessä ja tekee joistain rutiinien, kuten päivittäisen kävely- tai liikuntahetken, omaksumisista erittäin paljon helpompia.

Kun teemme töitä muiden ihmisten kanssa, nämä yksinkertaiset itsehoitotoimenpiteet ovat

tärkeitä. On helppoa antaa muiden täyttää elämämme ja tuntea, ettei saavutuksiamme tunnisteta, kun työskentelemme yksin tai jos ne, joiden kanssa työskentelemme, eivät tunnista saavutuksiamme. Kuluneen päivän pohtiminen päiväkirjassa tai yksinkertainen muistiinpano voi olla korvaamaton muistuttaja ja ammatillisen kehityksen työkalu, mutta kun käytämme reflektioita apuna muutosten tekemisessä, meistä tulee reflektiivisiä. Näin alamme katsoa eteenpäin.

Hyvää uutta vuotta!

Toivottaa: Metanoia

Lähteet:

Bolton, G (2001). Reflective Practice: Writing and professional development. Paul Chapman/Sage: London.

Hunt, C ja Sampson, F (2006) Writing, Self and Reflexivity. London: Palgrave.

Pennebaker, J. W., & Chung, C. K. (2011). Expressive Writing: Connections to physical and mental health. Teoksessa H. S. Friedman (Ed.), Oxford handbook of health psychology. New York, NY: Oxford University.