HEROINES – Kirjoittamisen terapeuttinen voima

“Voin irtautua kaikesta kirjoittamalla, suruni katoavat rohkeuteni on uudestisyntynyt.” Anne Frank

Nämä Anne Frankin (Heroine) sanat ilmaisevat täydellisesti Heroines-projektin ytimen: kirjoittamisen voimauttavan potentiaalin naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisessa sekä vaikeiden ja väkivaltaisten tilanteiden voittamisessa… eli sankarittareksi kasvamisessa.

Mutta onko todella mahdollista tulla sankarittareksi vain kirjoittamalla? Vastaus on kyllä. Se on mahdollista.

 Cambridge-sanakirja kuvaa sankaritarta «naiseksi, jota ihaillaan jostain erittäin rohkeasta teostaan tai jostain hienosta saavutuksestaan”. Väkivaltaisen tilanteen voittaminen on todella rohkea teko ja suuri ja vaativa saavutus. Siten jokainen nainen, joka onnistuu selviytymään, kapinoimaan ja pääsemään eroon sukupuoleen perustuvista syrjivistä tilanteista, on ilman pientäkään epäilystä sankaritar.

Valitettavasti on edelleen totta, että kaikki naiset altistuvat sukupuoleen perustuvalle väkivallalle ja syrjinnälle. Tämän projektin kohderyhmälle riski on tavallista suurempi. He ovat naisia, jotka asuvat maaseutualueilla ja joilla on mielenterveyden haasteita. Sukupuoleen perustuvan väkivallan riski on heillä neljä kertaa suurempi kuin muilla naisilla. 75% naisista, joilla on mielenterveysongelmia, on kokemusta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta elämänsä aikana.

Tämän projektin tarkoituksena on tukea heitä heidän voimaantumisprosessissaan terapeuttisen kirjoittamisen avulla. Se on todella tehokas menetelmä. On olemassa monia tutkimuksia, jotka osoittavat kirjoittamisen hyödyllisyyden mielenterveydelle. Yhden näistä tutkimuksista teki James Pennebaker. Hän ohjeisti joukon ihmisiä viettämään 20 minuuttia päivässä kirjoittamalla ilmaisullisesti jostakin, joka herätti vahvoja tunteita, yleensä jostain traumaattisesta tai järkyttävästä tapahtumasta; toisen ryhmän hän taas opasti kirjoittamaan sellaisista asioista, mihin heillä ei ollut tunneyhteyttä. Mikä oli tulos? Ei-tunne-aiheista kirjoittajat eivät seurannassa kokeneet eroa hyvinvoinnissaan, mutta tunnepitoisista tapahtumista kirjoittaneilla oli vähemmän lääkärikäyntejä – he tunsivat kirjaimellisesti voivansa paremmin.

Kirjoittamisen hyvinvointivaikutuksia on raportoitu lukuisia: itseluottamuksen paraneminen, tunne kuulluksi tulemisesta, negatiivisten muistojen ja assosiaatioiden laimeneminen, ilon löytyminen, haavoittavuuden sietäminen, stressin hallinta, hauskanpito ja voimaantuminen. Kaikki tämä on ilmaista, kaikkien ulottuvilla, eikä se sisällä negatiivisia sivuvaikutuksia!

Eli, kirjoitetaan ja… ”Voima on kanssasi”!